Vaikka Yön ohjelma on vielä kasausvaiheessa, eivätkä kaikki palikat ole löytäneet paikkaansa, pääsi yksi ohjelmanumero livahtamaan tänne blogin puolellekin. Tänä vuonna Yläkaupungilla päästään kokemaan jotain uusinta uutta, kun yliopiston pelikurssilaiset tulevat esittelemään virtuaalitodellisuuslaitteille suunnittelemiaan peliprototyyppejä. Ja kyllä vain – sekä pelejä että laseja pääsee kukin kokeilemaan itsekin.
Useita kaupallisia virtuaalitodellisuushärveleitä julkaistaan tänä vuonna, ja niistä povataan suurta hittiä. Isot teknologiatalot ovat pistäneet projekteihin paljon rahaa, joten aivan huomaamatta ei virtuaalitodellisuuden vyöry tule varmaan keneltäkään jäämään.
Haluamme tietenkin olla todella cool ja in, joten päätimme mennä kyselemään ja testaamaan mistä hypessä oikein on kyse. Soluttauduimme pelikurssilaisten seuraan saadaksemme palasen tuoreimmasta informaatiosta. Meidät vastaanottivat Tanja Välisalo ja Jukka Varsaluoma, jotka vetävät tammikuussa alkanutta kurssia.
”Virtuaalitodellisuuslaitteiden ideana on saada konkreettinen kokemus virtuaalisessa tilassa olemisesta”, Välisalo kiteyttää. Tämä mahdollisuus on synnyttänyt jo monia erilaisia käyttötarkoituksia virtuaalisista museokierroksista aikuisviihteeseen. Teknologia mahdollistaa ympärilleen katselun ja sovellusten ohjaamisen oman kehon avulla, mikä innostaa käyttäjiä.
Taiteen ja suunnittelun kannalta virtuaalitodellisuuslaitteet ovat erityyppisiä kuin mihin on totuttu. Erilainen toimintalogiikka vaatii erilaista suunnittelua, kun aivan eri asiat muuttuvat tärkeiksi. ”Pienet asiat, kuten se, että pystyy tarkastelemaan jotain esinettä läheltä tai kurkata ulos ikkunasta ja katsella tähtiä, muuttuvat eri tavalla merkityksellisiksi kuin normaaleissa tietokonepeleissä.” Varsaluoma selittää. Toisaalta monet ensimmäiset ideat eivät ole yhtään niin hyviä kuin kuvittelisi: ”Esimerkiksi lentäminen ei toimi ollenkaan niin hyvin kuin voisi ajatella, mutta hiljalleen on opittu mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.”
Aivoilla saattaa kestää hetki tottua virtuaalitodellisuuslaitteisiin, kuten kaikkeen uuteen teknologiaan ylipäätään. Joillekin ihmisille saattaa aiheutua matkapahoinvoinnin kaltaisia tuntemuksia, ilmeisesti naisille miehiä helpommin. ”Naisten ja miesten aivot prosessoivat 3D:n eri tavalla, siinä on ihan tutkitusti eroa”, Välisalo kertoo. ”Yksi mielenkiintoinen uutinen liittyi siihen, että pahoinvointia vähentää näkymän alareunassa oleva pieni häive nenästä, niin kuin meillä yleensäkin aina on.”
Heikkovatsaisille siis pahoinvointipilleri nassuun ja kuuntelemaan, mitä kurssilaisilla on sanottavana pelien tekemisestä ja virtuaalitodellisuuden erilaisista mahdollisuuksista. Mielenkiintoista on myös se, mitä heillä on povattavana virtuaalitodellisuuden tulevaisuudesta. Vedonlyönti on suositeltavaa!
Ruusa katselee virtuaalista maailmaa. Onko ruoho vihreämpää virtuaalisen aidan toisella puolella?